Varhaisiän opintomme voi jatkossa aloittaa 1-3- vuotiaana lapsi-vanhempi tanssista ja jatkaa sen jälkeen lastentanssiin ja taidetanssiin, joka valmistaa mahdollisiin tuleviin tanssitaiteen opintoihin.

Ei sillä, etteikö myöhemminkin ehtisi oikein hyvin mukaan. Mutta siksi, että tanssitaiteen avulla voidaan tukea muunmuassa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta sekä opettaa varhaiskasvatusikäisille lapsille taitoja, jotka ovat tärkeitä myöhemmin ihan kaikilla elämän osa-alueilla. 

Harrastaminen näyttäytyy tässä vaiheessa pääasiassa motorisia taitoja, yhteistyökykyä ja minäkuvaa kehittävänä, luovana, hauskana ja monipuolisena touhuamisena. Pääpaino on siinä, että lapsi saa tutustua omaan itseensä ja ympäristöönsä liikkeen ja musiikin kautta, kokea iloa liikkumisesta ja oman osaamisen ja pystyvyyden kasvamisesta.

Harrastaminen näyttäytyy tässä vaiheessa pääasiassa motorisia taitoja, yhteistyökykyä ja minäkuvaa kehittävänä, luovana, hauskana ja monipuolisena touhuamisena. Pääpaino on siinä, että lapsi saa tutustua omaan itseensä ja ympäristöönsä liikkeen ja musiikin kautta, kokea iloa liikkumisesta ja oman osaamisen ja pystyvyyden kasvamisesta.

Onpas tämä monipuolisen näköistä! Edellisessä harrastuksessa vaan juostiin ja leikittiin hippaa

Nämä lauseet on useampaankin kertaan kuultu Tanssittavan tuntien yhteydessä vanhempien suusta. Tämä on meille aivan huikean hieno palaute ja kertoo siitä, että toimintamme suunnitelmallisuus, opintokokonaisuuksien ammattitaitoinen rakentaminen ja varhaisiän opintojen arvostuksemme näkyy ulospäin.

Varhaisiän opintoihimme on luotu kokonaisuutta selventävä vuosikello. Vuosikellon tarkoituksena on pitää opetus tasalaatuisena, selkeänä ja monipuolisena. Vuosikello osoittaa sen, että meillä myös varhaisiän opetus on pedagogisesti ja laadukkaasti suunniteltua. Tanssiin ja motoristen taitojen lisäksi sisällytämme opetukseemme myös ihan kaikilla elämän osa-alueilla tärkeitä, hyvinvointia lisääviä taitoja. Toiminnan keskiössä tanssiteknisten taitojen sijaan on se, että jokainen lapsi saisi kokemuksia onnistumisesta ja tulisi kohdatuksi harrastuksessa omana itsenään. Näillä eväillä liikkuminen tulee luonnolliseksi osaksi elämää ja minäkuva sekä itsetunto kehittyvät kohisten. Tärkein viesti oppilaillemme on tanssituntien loppuloruunkin nostettu lause: ”olen paras juuri näin, vaikka oisin väärinpäin!”